Tänään hajosi pää pariin asiaan ja päätän raapustaa tänne ennen kun unohdan ne.
1. No tengo cambio
Meksikossa ostoksilla - tai ylipäätään missä tahansa jossa valuutan kanssa on tekemisissä - joutuu kohtaamaan yleisen ja ERITTÄIN ärsyttävän ongelman. Mikään pienempi katukauppa ei nimittäin lähes poikkeuksetta omista yli 200 (12 euroa) vaihtorahaa ja suuremmissakin kaupoissa, kuten Oxxo, 7-eleven tai Bodega Aurrera (suomen K-market ja valintatalo - vastaavat tai hieman isommat) on ongelma älyttömän yleinen. Tänään esimerkiksi yritin tuloksetta maksaa 20 peson tacolautastani 100 peson setelillä. Tilanteen tekee erittäin tuskalliseksi se, että nostomaateista ei saa kuin 500 peson seteleitä (32 euroa joka on samalla meksikon suurin seteli), joilla maksaminen on joko a) käytännössä mahdotonta tai ainakin b) aiheuttaa paheksuvia katseita myyjäosapuolessa. Ja KAIKKEIN ärsyttävintä on se, että usein paikoissa on vaihtorahaa isollekin setelille, mutta siitä huolimatta seteli ei jostain syystä kelpaa. Ja kun tästä mainitsee myyjälle, niin vuorossa on tuijotuleikkiä hetken aikaa, jossa myyjät ovat alansa ammattilaisia.
On yksi selkeä syy siihen, miksi kaupat haluaa pitää niukkaa käsivarastoa: Ryöstöt. Kauppoja ryöstetään verrattain useasti ja koska kiinnijäämisprosentti on muutaman prosentin (!!!) luokkaa niin kaupat varautuvat mieluummin haitan minimointiin kun turvallisuuden parantamiseen. Pikkukaupoilla tilanne on tietenkin toinen, kun vaihdanta ei päivää kohden ole järin suuri. Homma on kyllä lähtenyt vähän näpeistä, jos K-marketin tasoisessa kaupassa pidetään alle 10 euroa vastaava määrä vaihtorahaa ja suurempien setelien ostosten tullessa joudutaan myymään ei-oota. Miten se mun mun vika jos automaatit ei anna pienempiä seteleitä? Helevetti.
Meksikossa ostoksilla - tai ylipäätään missä tahansa jossa valuutan kanssa on tekemisissä - joutuu kohtaamaan yleisen ja ERITTÄIN ärsyttävän ongelman. Mikään pienempi katukauppa ei nimittäin lähes poikkeuksetta omista yli 200 (12 euroa) vaihtorahaa ja suuremmissakin kaupoissa, kuten Oxxo, 7-eleven tai Bodega Aurrera (suomen K-market ja valintatalo - vastaavat tai hieman isommat) on ongelma älyttömän yleinen. Tänään esimerkiksi yritin tuloksetta maksaa 20 peson tacolautastani 100 peson setelillä. Tilanteen tekee erittäin tuskalliseksi se, että nostomaateista ei saa kuin 500 peson seteleitä (32 euroa joka on samalla meksikon suurin seteli), joilla maksaminen on joko a) käytännössä mahdotonta tai ainakin b) aiheuttaa paheksuvia katseita myyjäosapuolessa. Ja KAIKKEIN ärsyttävintä on se, että usein paikoissa on vaihtorahaa isollekin setelille, mutta siitä huolimatta seteli ei jostain syystä kelpaa. Ja kun tästä mainitsee myyjälle, niin vuorossa on tuijotuleikkiä hetken aikaa, jossa myyjät ovat alansa ammattilaisia.
On yksi selkeä syy siihen, miksi kaupat haluaa pitää niukkaa käsivarastoa: Ryöstöt. Kauppoja ryöstetään verrattain useasti ja koska kiinnijäämisprosentti on muutaman prosentin (!!!) luokkaa niin kaupat varautuvat mieluummin haitan minimointiin kun turvallisuuden parantamiseen. Pikkukaupoilla tilanne on tietenkin toinen, kun vaihdanta ei päivää kohden ole järin suuri. Homma on kyllä lähtenyt vähän näpeistä, jos K-marketin tasoisessa kaupassa pidetään alle 10 euroa vastaava määrä vaihtorahaa ja suurempien setelien ostosten tullessa joudutaan myymään ei-oota. Miten se mun mun vika jos automaatit ei anna pienempiä seteleitä? Helevetti.
2. Mañana
Oon sopeutunut jo verrattain hyvin meksikolaisten aikarytmiin, eli tapaamiseen ei haittaa tulla 30 minuuttia tai vaikka tunnin myöhässä ja peruutuksia ei aina tarvitse ilmoittaa. Nyt on kuitenkin kärsivällisyys hieman koetuksella. Autoani on huoltanut perheen luottomekaanikko, Antonio eli "El otoño". Kutsuttaneen häntä syksyksi tästä lähtien siis. Vein autoni herran syksyn hoiviin kolme ja puoli viikkoa sitten ja siitä asti autoni on pitänyt olla valmis noin viisi kertaa. Neljännen kerran jälkeen sanoin syksylle että voi unohtaa muiden osien korjauksen, kunhan vain saisin käsijarrun toimimaan, jonka tämä itse oli viime korjauksen yhteydessä hajottanut. Homman piti olla valmis seuraavan päivänä eli kuusi päivää sitten, ja kun tänään tepastelin liikkeeseen hakemaan autoani, niin eiköhän jarrusta puuttunut vielä yksi pala, jota mies oli "etsimässä" para-aikaa. Siis mitä helvettiä? Miten voi korjauksen ammattilainen etsiä Meksikon yleisimmän auton jarrun osaa KOLME JA PUOLI VIIKKOA???? Edellisen osan, jonka korjausken piti kuulua samaan hommaan, etsimisessa meni myös pari viikkoa ja kun menin ihmetyksissäni kysymään toisesta mekaanikosta samaa osaa, niin osasivat sanoa samoin tein mistä kyseisen osan löytää. Liike sijaitsi 200 metriä herra syksyn korjauspajasta.
Aika siis mekaanikon vaihdolle. Tämä on jo pitänyt tehdä jo jokunen aika sitten, mutta on reissua ja muuta kiirettä pukannut päälle sillä vauhdilla, että ei autoasiaa ole jaksanut kummemmin miettiä. Nyt on allekirjoittaneella lisäksi enää muutama päivä Meksikossa, joten odotan että syksy pitää lupauksensa ja tuo auton omin päin talon eteen huomenna iltapäivällä. Saakon seistä siinä sitten pari kuukautta. Helevetti.
Aika siis mekaanikon vaihdolle. Tämä on jo pitänyt tehdä jo jokunen aika sitten, mutta on reissua ja muuta kiirettä pukannut päälle sillä vauhdilla, että ei autoasiaa ole jaksanut kummemmin miettiä. Nyt on allekirjoittaneella lisäksi enää muutama päivä Meksikossa, joten odotan että syksy pitää lupauksensa ja tuo auton omin päin talon eteen huomenna iltapäivällä. Saakon seistä siinä sitten pari kuukautta. Helevetti.
No comments:
Post a Comment