Part 2. 30.7 - 5.8. Lomaviikkoa ja vaihtarilätinää

Moro taas kaikille!

En ala pahoittelemaan hidasta päivitystahtiani, sillä 1) se tulee varmasti jossain vaiheessa hidastumaan vielä enemmän ja 2) toistuvat pahoittelut ennustavat usein blogin loppumisen.

Tässä blogientryssä kerron guadalajaran toisen lomaviikkoni lopusta sekä orientaatioviikosta koulussa. Mukaan mahtuu myös pieni infoisku tacoista sekä Guadalajaran kaupungista. Laitan kirjoituksen sekaan taas muutamia kuvia tekstiä värittämään.

En ehtinyt tähän päivitykseen lisätä kaikkea tähän asti tapahtunutta, kuten jo otsikosta käy ilmi. Laitan seuraavan päivityksen orientaatioviikon lopusta sekä kouluviikosta tulemaan toivottavasti parin päivän sisällä, kunhan kaverini saisi vain lähetettyä mulle kuvia reissuista.

30.7-1.8 Lomalomalomaloma

Perjantaina 30.7 illalla menimme Diegon ja Susanna kanssa syömään illalla Meksikolaisten tavaramerkkiä maailmalla, eli tacoja. Paikalliset tacot ovat suomalaisiin sukulaisiinsa verrattuna ainakin puolet pienempiä ja en ollut aikaisemmin maistanut kyseisiä otuksia.


Olin hämmästynyt. Olin ihmeissäni. Tunsin saavuttaneeni seuraavan askeleen tähän asti kestäneessä lyhyessä ihmiselämässäni, josta ei olisi koskaan paluuta. Tacot olivat sanoinkuvaamattoman hyviä, minkä lisäksi niitä pystyi muovaamaan ja maustamaan mitä erilaisimmilla lisukkeilla ja kastikkeilla. YYAAAAAAMMM.


Yleisimpiä kastikkeita on näkyvissä yllä olevassa kuvassa. Kyseessä on usein erilaisia chilisekoituksia, joiden lisäksi tarjotaan lähes aina minun suosikkiani, guacamolea. Edellä mainittujen lisäksi voi tacojen kanssa syödä paistettuja sipuleita sekä muun muassa jalopenoja. Erilaisia tacoja on tarjolla jopa kastikevalikoimaa enemmän ja lihana käytetään kaikkea lehmän kielen ja possun suolen väliltä. Söin itse huomaamattani esimerkiksi lehmän huulta ja maistui kyllä tosi hyvälle :D. Kastikkeet ovat tarkoitettu käytettäväksi eri tacojen, mutta mun silmiin kaikki näyttävät samoilta ja oon lähinnä tuutannut samat sössöt kaikkiin eri tacoihin.

Tacoravintoloita pystyy löytämään lähes joka kadunnurkasta ja ne ovat tyypiltään usein hyvin alkeellisia.

Hyvä perse

Yksittäisten tacojen hinnat vaihtelevat ravintojan sijainnista ja ruoan täytteestä riippuen 6-10 peson välillä, joka vastaa suomessa hintahaarukkaa 40-70 eurosenttiä. Hassu huomio on se, että useimmiten lätyn hinta ei korreloi mitenkään ruuan herkullisuuden kanssa. Parhaana ennustamiskeinona lienee populan määrä :). Normaalisti näitä pystyy syömään 4-8, joka tekee koko annoksen hinnaksi useimmiten juoman ja tippien kanssa n. 50 pesoa, eli 3,5 euroa. Ruoka on todellakin hintansa väärti! Olen tästä päivästä asti syönytkin lähes joka päivä tacoja ja alan jopa pikkuhiljaa löytämään myös eroja tacoista sekä lisukkeista/kastikkeista. Itse arvostan kastikevalikoimaa ja niistä erityisesti guacamolea. Lihavalikoimasta suosikkina on tällä hetkellä tacos al pastor, jossa maissilätyn välissä on lampaan lihaa sekä sipulirouhetta. Liha raavitaan kebab-tyylisestä vartaasta. Pastor on siis eräänlainen meksikolainen miniatyyriversio Döner-kebabista.

Päästyäni hetkeksi tacotaivaasta takaisin lähdin lauantaina 31.7 tutustumaan hieman lisää naapurustoon, nyt hieman eri suuntaan. Löysin puistojen ja tacoravintoloiden lisäksi asuinalueen, jossa jokainen talo on hauskasti värjätty eri värillä.


Vaikka alueesta jäi hieman karkkimainen fiilis, niin kokonaisuudessaan tykkäsin kyllä alueesta vaihteluna muista asuinalueista, joissa harmittavan usein on värimaailmaksi suunniteltu tasaisen pirteä peessinharmaa, tai mallia värjäämätön.

Pieniä kömmähdyksiä sattui reissun teeman tyyliin tottakai matkan varrelle. Minulla oli nälkä ja halusin tacoja. En kuitenkaan löytänyt kahden korttelinmitan matkalta (!) yhtään tacopaikkaa, kunnes helpotuksekseni näin tien päässä viimein yhden tacoraflalta näyttävän kioskin. Meillä oli myyjän kanssa aluksi ”pieniä” vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen kysynnästä ja tarjonnasta ja välikohtaus päättyi siihen, kun myyjä alkoi latomaan neljän tacon sijasta neljää kiloa pelkkää tacolihaa tiskille. Kyseinen paikka paljastui siis pelkästään ns. tukkutacokioskiksi, josta tacolihaa myytiin kiloissa eteenpäin pienemmille kioskeille.

Pettymyksen jälkeen suunnistin läheiselle hedelmäkioskille, jossa loistin juuri opettelemieni hedelmieni nimien kanssa ja ostin kassin täyteen erilaisia etelän hetelmiä. Myyjäpariskunta oli tosi ystävällinen ja jäimme juttelemaan hetkeksi siitä, miksi ja mitä olin täällä tekemässä. Käynti hedelmäkojulla ei myöskään mennyt aivan putkeen, sillä ostin juttutuokion päätteeksi 200 grammaa mansikoita, jotka myöhemmin toki söin suoraan purkista ilman minkäänlaista pesua. Myöhemmin törmäsiin Susanaan ja hän kauhisteli tapahtunutta, sillä täällä kaikki mansikat on kuulemma ehdottomasti pestävä niille tarkoitetulla nesteellä tai saattaa saada tosi pahan ripulin seuraavaksi 4-5 päiväksi.


Söin seuraavina päivinä onneksi ison kasan Suomesta tuomiani neliapiloita, joiden avulla pystyin välttämään mahakivut ja tacojen syönti sai siis jatkua. Neliapilat loppuivat kuitenkin yhteen kertaan ja tästä eteenpäin joutuu vissiin pesemään ja liottamaan mansikat ennen niiden syöntiä :(.

Lauantai-iltana oli Diegon parhaan kaverin, Dumbon synttärit.

Ilta oli kokonaisuudessaan aika huikea, sillä synttärikemuille oli varattu Diegon isoisän omistama vanha rivitalorakennus, joka muistutti lähinnä vanhan ajan tanssiaistilaa. Seinät olivat rappeutuneet, lattia oli kulunut tai halkeamilla ja muutenkin rakennuksessa oli hyvin nostalgiaa tallella. Juhlinta jatkui aamukahdeksaan saakka, jonka jälkeen suuntasimme aamupalalle läheiseen markettiin. Kotiin pääsin kymmenen aikaa aamulla, jossa olikin hyvä aika alkaa juttelemaan aasian edustuston kanssa. Pääsin lopulta nukkumaan kello 11.30. Minun oli tarkoitus lähteä Susanan ja Diegon mukana sukuloimaan koko sunnuntaiksi, mutta he antoivat minun nukkua ja heräsin neljän maissa iltapäivällä. Diego-ressu joutui heräämään jo klo 12 ja oli lievästi sanoen kypsän olonen saavuttuaan takaisin kotiin illalla seitsemän aikaan :D.

Valmistauduin sunnuntai-illan orientaatioviikkoa varten, sillä seuraavana aamuna kello 9 alkaen olisi tiedossa tutustumista koulun sääntöihin sekä molemminpuolista mulkoilua muihin ulkkareihin.

2.-5.8 Back to high school.

Maanantai 2.8 oli yllättävän tiukkaa settiä kalvosulkeisten muodossa. Meille esiteltiin koulun sääntöjä sekä kerrottiin hieman yleisesti meksikolaisille tyypillisestä mañana –kulttuurista, jossa aikatauluilla tai välillä millään muullakaan ei ole juuri väliä. Aikatauluista puheen ollen, TEC de Monterrey on näemmä ottanut tehtäväkseen parantaa meksikolaisille tyypillistä hälläväliä –kulttuuria, mistä päästäänkin ensimmäiseen kunnon pettymykseen koulussa. Koulun kaikilla kursseilla on läsnäolopakko. Tunnit alkavat tasatunnein ja jos tunneilta myöhästyy viisikin minuuttia, niin saa kyllä tulla sisään luokkaan, mutta kyseiseltä tunnilta saa poissaolon. Opiskelijat saavat olla maksimissaan poissa kahden viikon viikkotuntien verran. Eli jos kurssin luennot pidetään kahdesti viikossa, saa kurssilta jouluun asti kestävän periodin ajalta olla neljä kertaa poissa. Jos keskiarvo on yli 83 sadasta kolmannen osajakson lopussa, niin saa ”palkkioksi” yhden lisäviikon poissaoloja.

Jos poissaoloja tulee yksikin liikaa, niin tietokonesysteemit merkkaavat kurssin automaattisesti hylätyksi ja noppia kyseiseltä kurssilta ei täten saa. Kyseessä on kuulemma hyvinkin tiukka järjestelmä, eikä aikuisten ihmisten koulun tyypillisesti tarjoavaa ”joustovaraa” ole olemassakaan. Järjestelmän tekee v-mäiseksi se, ettei MIKÄÄN syy kelpaa hyväksyttäväksi poissaoloksi ja kaikki sairastapaukset, malariat ja dengue-kuumeet mukaanlukien, lasketaan normaaleiksi poissaoloiksi. Toisin sanoen, jos siis sattuu sairastumaan hieman äkäisempään viidakkotautiin täällä yli kolmeksi viikoksi, niin voi heittää hyvästit koulunkäynnille kyseisen puolivuotisen ajaksi. Onneksi en sairastu koskaan :).

Paluu yläasteelle potenssiin kaksi siis tiedossa. Läsnäolon lisäksi opettajat pitävät tottakai pistokokeita testatakseen kotiläksyjä. LOL.

Joka tapauksessa, maanantaina ei ehditty kalvosulkeisten ohella juuri tekemään muuta kuin käymään syömässä. Tiistaina oli vuorossa lisää kalvoja, mutta nyt oli jopa hieman vapaa-aikaa luentojen välissä ja porukkaan pääsi paremmin tutustumaan. Alla lupaamiani kuvia kampukselta. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta. Kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja, sillä otin väärän kameralaturin mukaan Meksikoon xD.

Finance class

Uima-allas

Administration building ja vaihtarikaveri

Yleiskuvaa kampukselta

Lisää yleiskuvaa Starbucksilla varustettuna

Iltapäivällä menimme koulun omilla busseilla (obvious) Guadalajaran keskustaan tutustumaan oppaiden johdolla. Yliarvioin ehkä hieman espanjan kielen taitojani ja menin espanjaksi opastetulle kierrokselle. Moni asia jäi hieman unholaan, jotka olisi ollut hyvä tietää kaupungista, mutta jotain jäi sentään mieleen. Kävimme muun muassa katsomassa aikaisemmassa blogipostissani esiintynyttä ”rinkulaa”. En vieläkään muista paikan nimeä (hehe..), mutta nyt tiedän että rinkulaa ympäröivät patsaat ovat Jaliscon osavaltion kannalta tärkeitä henkilöitä, joiden jalkojen asennosta pystyy näkemään henkilön kuolintavan (väkivaltainen vai normaali).

Yleisesti ottaen kaupunkikierros oli todella hyvä kokemus. Joka puolella oli hyvin outoja ja väkivaltaisia maalauksia valtion sekä osavaltion historiaan liittyen. Erityisinä huomionkohteina olivat Meksikon itsenäisyys vuodelta 1810 sekä vuoden 1910 vallankumous.
Bongaa Hitler ja Stalin!

Meksikon itsenäisyyteen liittyvä fresco (alaosa, yläosa alla)

Miguel Hidalgo y Costilla "Meksikon isä"

Sinänsä Meksikolaisille tyypillinen, vahva uskonnollisuus oli jo itselle tiedossa, mutta vierailu kaupungin keskustassa sijaitsevaan katedraaliin sai yhä kummastuttamaan. Harvassa paikassa porukkaa näkee tässä määrin rukoilemassa hienossa katedraalissa ja Euroopan kirkoissa vierailleena tiedä niissä tapaavani lähinnä turisteja. Kirkossa tuli muutenkin hieman epämiellyttävä olo, sillä seinillä roikkuvista kaiuttimista kuului taukoamatta kerjäävän tai rukoilevan naisen tuskainen ääni.

Jäimme kierroksen jälkeen parin tyypin kanssa kaupunkiin tacoille ja olusille. Olutterassia ei löytynyt keskustasta sitten mistään ja jouduimme kävelemään yli kilometrin verran pois ydinkeskustasta.

Keskiviikkona oli vuorossa lisää paperisotaa ja odotusta. Iltapäivällä koulun päätyttyä oli paikallisen opiskelijajärjestön järjestämä poolparty läheisellä uima-altaalla. Tästä jatkettiin Chalet –nimiseen yökerhoon, joka koulun tyylille uskollisesti paljastui fresojen asuttamaksi paikaksi. Paikka on aivan täyteen pakattu, mutta avokattoisella tupakkapuolella oli verrattain hiljaista, ja saimme jopa pöydän porukallemme varattua. Pakko myöntää, että paikan yleisilme oli aikaisemmin Meksikossa käymiini baareihin verrattuna paljon korkealentoisempi. Tarjoilijat toivat juomat luoksesi ja jopa sytyttivät tupakan puolestasi. Lisäksi, jos olit esimerkiksi tilannut vodkapullon lantringeilla, niin tarjoila seisoi pöydän vieressä ja sekoitti kaikille drinkit valmiiksi. Kaikki toiminta vaikutti tietysti hienolta alkuun, mutta pidemmällä tähtäimellä toiminta alkoi vähän puuduttaa. Tämän näköisiä baareja näkee kaikkialla muuallakin ja en tullut Meksikoon kuuntelemaan Lady Gagaa. Ihan kivaa kokemus siis, mutta mieluummin jätän nämä baarit vähemmälle.

Torstaina 5.8 sain ostettua elämäni parhaat nappikuulokkeet kymmenellä eurolla. Ei muuta tärkeää sanottavaa.

Tässä tämä blogipäivitys tällä kertaa. Koitan tosiaan pikapikaa lisätä lisää juttua loppuviikosta ja sitä seuraavasta :). Kommenttien tulva on yllättänyt odotukseni ja en valitettavasti ehdi kaikkiin vastaamaan. Teen kuitenkin parhaani!