Vaihtovuoteni likaisessa joessa - Part 1

¡Hola!

Lomareissu (Frankfurtissa), Las Vegasissa ja Baja Californiassa on ohitse ja pääsin aloittamaan vaihtovuoteni Meksikon Guadalajarassa. Seuraavissa kirjoituksissa joudun vaihtamaan nerokasta kappalejakoani , koska uusia kaupunkeja ja maita ei luultavasti tule enää vastaan samalla tahdilla ja pääluvut alkaisivat muistuttaa semisti liikaa toisiaan. Tylsää toistoa siis tiedossa, mutta koitan pitää jutut erilaisina ja keskittyä kertomaan pääosin uusista kokemuksista :P.

Part 1. - 21.-30.7. Soy Kalle, soy de Finlandia

"que trana hijin!!"

Huhhuh.

Ensimmäinen viikko uudessa kotikaupungissani on takana. Aika oon mennyt tosi nopeasti, mutta toisaalta uusien asioiden ja kokemusten määrä on saanut sen tuntumaan tuplasti pidemmältä.

Otsikkoon palaan vielä sen verran, että Guadalajaran kaupungin nimi polveutuu arabian kielestä ja se tarkoittaa paskaista jokea :). Meksikon Guadalajaran ovat alunperin perustaneet Espanjan Guadalajarasta (nykyään noin 100 000 ihmisen kaupunki) lähteneet ihmiset. Guadalajara Espanjassa oli vahvasti arabien asuttama, mistä juontuu sen alkuperäinen nimikin.

Myöhemmin kuulin, että sekä kampus ja myös allekirjoittaneen asunto sijaitsevat oikeasti Zapopanin kaupunginosassa Guadalajaran sijasta. Ennen kyseessä olivat kaksi eri kaupunkia, mutta nykyään Zapopan mielletään kuuluvaksi Guadalajaran kaupungin sisälle ja kaupungin nopean kehityksen takia tarkkaa alueiden välistä rajaa ei ole edes nykyään tiedossa, kai.

Saavuin keskiviikkona 21.7 Guadalajaran lentokentälle, jossa pienen säheltämisen löysin minua hakemaan tulleen Diegon, joka siis on isäntäperheeni poika. Alla kuva musta ja Diegosta Cumbia Vijeraa kuuntelemasta.

Ensimmäinen iltapäivä meni taloon tutustuessa, mutta jo ensimmäisenä iltana menimme Diegon kavereiden kanssa leffaa katsomaan. Ilta toimi hyvin pienenä kulttuurishokkina itselle, sillä kielen lisäksi kaikki tavat tervehtimisestä lähtien (jätkien kesken on n. 10 erilaista kättelytapaa, tytöille poskipusut) olivat aika hukassa ja olo oli vähintäänkin yhtävä sekava kuin viidakosta löydetyllä viidakkolapsella sivistyksen keskellä. Soppaa hämmensi katsomamme elokuva: Shrek 4 espanjaksi dubattuna.

Yllätyin kulttuurishokista voimakkuudesta, sillä olen kuitenkin jonkun verran kiertäny eri maita ja kaupunkeja ja vieraat kulttuurit eivät sinänsä ole uusi asia. Syy on varmaankin siinä, että vaihtareille tyypillisestä tilanteesta poiketen pääsin samantien tutustumaan paikallisiin ja toisensa hyvin tunteviin tyyppeihin. Veikkaan, että vaihtarit tutustuvat yleensä aluksi muihin ja yhtä pihalla oleviin vaihtareihin, joihin on helpompi samaistua. Oon todellisuudessa kuitenkin tosi kiitollinen mun tilanteesta, sillä nyt pääsin heti ensimmäisenä viikkona paikallisten tapoihin kiinni, jolloin kielen ja kulttuurin oppiminen nopeutuu pelkän vaihtarienkun sijasta ;). ”Ai we..”

Toisena päivänä vauhti yhä vain kiihtyi. Menimme aamupäivällä ostamaan mulle läppärin ja avaamaan kännykkäliittymän. Iltapäivällä olin Diegon kavereista koostuvan breikkariporukan kanssa trikkailemassa aina iltakahdeksaan asti Metropolitan Parkissa, minkä jälkeen menimme syömään kuuluisia Meksikolaisia hodareita. Kyseisen paikan isoimman ja legendaarisimman hodarin nimi oli Mastin.

Mastin sisälsi neljä makkaraa ja kaikki mahdoliset lisukkeet. Tottakai otimme kaikille sellaiset. Jos kyseisiä petoja pystyy syömään kuusi (eli paikan uuden ennätyksen), niin paikasta saa vuoden ruuat ilmaiseksi. Jos taas ei jaksa yhtäkään, niin legendan mukaan menettää ikuisesti isyytensä. Itse en jaksanut syödä kokonaista, joten pitänee varautua pahimpaan :D. Oli kokonaisuudessaan kyllä huippu-torstai (Mastin-pettymystä lukuunottamatta), ja kaikki tapaamani tyypit olivat tosi kivoja. Kulttuuriin alkoi sopeutua jo paremmin ja olo alkoi rentoutumaan. Good times!

Loppuviikko kului hieman rauhallisemmin tavaroiden järjestelyn sekä ympäristöön tutustumisen merkeissä. Alla muutama kuva naapurustosta.

Suomeen verrattuna kaduilla on todella paljoon enemmän pieniä liikkeitä ja ravintoloita, jotka voivat olla kooltaan vain muutamia metrejä suuntaansa. Yllä olevassa kuvassa on tyypillinen Meksikolainen katuravintola, joissa paikalliset käyvät paljon syömässä. Tämän tapaiset pienet raflat tarjoavat usein tacoja, tortilloja, tai jotain niiden tapaisia lettuja. Yksi hyvin tyypillinen (ja hyväksi todettu) ruoka Guadalajarassa on tortas ahogadas, jossa sämpylän väliin on laitettu tyypillisesti esimeriksi porsaan kylkeä tai kieltä vihannesten kanssa ja koko hoito on upotettu chililiemeen. Ruoan voi joko muussata kastikkeen kanssa sekaisin tai syödä muussamatta, hyvää joka tapauksessa :).

Viimeinen kuva on hyvä ääriesimerkki joidenkin paikallisten asuntojen etupihasta. Pieni piha voi olla sullottu täyteen kaiken maailman roinaa, tai itselle on ostettu omaan pihaan semisti liian iso kottero :D.

Menimme kavereiden kanssa lauantaina salsaamaan, joka siis itselle oli ensimmäinen kerta elämässä. Tanssit sujui miten sujui, koitin vain mahdollisimman hyvin katsoa viereisiltä papoilta perusliikkeitä ja hymyillä kauniisti astuttuani toisen varpaille. Sunnuntaina pääsin kuuntelemaan Cumbia Vijarea, joka on eräänlainen hyväntekeväisyyskonsertti. Bändit ovat paikalla maksutta ja kaikki tuotto (ja ruokakolehdit) kerättiin tällä kertaa Meksikon pohjois-osien tulvien urheille. Cumbia Vijaressa oli hyvin esillä Guadalajaran La Rasa –kulttuuri, josta lisää tämän blogipäivityksen lopussa. Sunnuntai-iltana menimme Diegon kaverin ja vaimon kanssa leffaan ja yövyimme heidän luonaan. Alla kuvia Cumbia Vijaresta.

Teltta

"Backstage"

Alkuviikko kului rennosti pingiksen, lautapelien ja synttäreiden merkeissä, kunnes pääsin ”kiireiden” jälkeen keskiviikkona vihdoin suunnittelemaan viisumi- ja kouluasioita. Erilaisten papereiden pläräilyssä ja hankkimisessa kului kiitettävästi aikaa, mutta ehdin silti torstaina trikkailla talon viereisellä nurtsilla hieman lisää paikallisten parkourjäbien kanssa! :) Olimme saaneet aikaisemmin viikolla ilmaisliput yökerhoon, jossa bboykaverit olivat iltana esiintymässä. Idea vaikutti hyvältä siihen asti, kun näin ovella vastassa yläkropastaan paljaan miehen iso rusetti kaulassaan. Tästä eteenpäin ilta sai lähinnä humoristisia piirteitä. Minua ei ole koskaan yritetty iskeä (vastaavalla tahdilla) baarissa ja viettelevien katseiden lisäksi pari ihmistä tuli jopa suoraan juttelemaan. Harmi että kaikki kiinnostuneet olivat miehiä, mutta parempi sekin kuin ei mitään! Paikalliset homppelit olivat kuitenkin tosi kilttejä ja ja leppoisia, eikä pakokauhumaista fiilista tullut kertaakaan :D. Illan aikana oppimani sana: Soy vuga (olen hetero).

Tänään eli perjantaina menin muuttovirastoon viemään papereita kolmen tunnin yöunien jälkeen. Puolentoista tunnin odotuksen jälkeen pääsin tiskille, mikä ei mennyt aivan kuten elokuvissa. Olin yhdessä lukuisista nettilomakkeista unohtanut mainita toisen nimeni etunimeni lisäksi, minkä takia virkailija ei voinut hyväksyttää papereitani. Savua alkoi nousta korvista, kun kuulin joutuvani uudelleen jonon hännille saatuani korjattua tekemäni virheen. Sain jurolla katseellani kuitenkin virkailijan heltymään ja pääsin läheisessä internet-kahvilassa tekemäni uusintahakemuksen täytön jälkeen suoraan tiskille hoitamaan homman loppuun. Huh.

Lähdin virallisen osuuden jälkeen tutustumaan enemmän viraston läheiseen Guadalajaran kaupunkiin. Pääsin nyt ensimmäistä kertaa kunnolla tutustumaan kaupunkiin ja kaupungista jäi kyllä erittäin hyvä mielikuva. Alla muutamia kuvia kaupungista ja kaupunkielämästä. En valitettavasti tiedä paikkojen nimiä tai sijaintia kaupunkiin nähden, jos joku löytää tuttuja kohteita niin voi täydentää kommentilla!

Sarjassamme sureva Meksikolainen

Rakennus kukka-asetelmineen, seinä tehty rinkuloista

Meksikaani ja patsaat

Wawaweewa

Ja edellinen paikka toiseen suuntaan kuvattuna

Rinkula

The white house

Kengänkiillotajia vilisi kaupungilla

Aukio

Katu lol

Patsas :p

Sitten muutama sana latinokulttuurista. Kaikki tähän asti tapaamani ihmiset ovat olleet juroihin suomalaisiin verrattuna paljon avoimempia. Ihmiset ovat myös tosi ystävällistä porukkaa ja tulevat usein juttelemaan ja kyselemään kuulumiset. Avoimuus tulee esiin hyvän lisäksi myös pahassa ja riidan sattuessa sanoja ei pahemmin säästellä. Oliskohan jengisotien kuolonuhreillakin jotain tekemistä latinoveren kanssa, ota ja tiedä. Tällä hetkellä on kuitenkin pääasiassa vain positiivisia kokemuksia paikallisista ja tosi mukavaa sakkia tuntuvat olevan!

Täällä on selkeästi eroteltuna työväenluokka sekä paremposaiset. Jos jengillä on enemmän rahaa, niin siitä usein kerrotaan fiinillä pukeutumisella ja käytöksellä. Tämä ei tietenkään päde läheskään kaikkiin ja jotkut rikkaat on oikeasti tosi rentoja ja maanläheisiä. Puhuin aikaisemmin La Rasa –kulttuurista, tämä koostuu juurikin pääasiassa työväenluokan nuorista. En osaa kuvailla suoraan La Rasa –kulttuuria sen paremmin, mutta keskeistä on ainakin yhteenkuuluvuus ja maanläheisyys. Yhteenkuuluvuuden tunsi hyvin Cumbia Vijaressa, kun pienen telttakatoksen alla jengi tanssi ja soitti rämäisen kerrostalorakennuksen katolla.

Parempiosaisia kutsutaan usein termillä La Fresa eli mansikka. Vaikka useimmat fresat ovatkin hyviä tyyppejä, niin tyypilliseen Fresojen kulttuuriin kuuluu näyttävyys ja siisti ulkoasu niin itsensä, kuin myös isän ostaman bemarin osalta. Käymässämme homppelipomppeliklubilla oli kuulemma myös paljon fresoja, mutta saattaa fiinimpi pukeutuminen mennä myös seksuaalisen suuntautumisen piikkiin :P. Meidän koulu on kuulemma täynnä fresoja, jaiks. Koulu olikin tosi siisti ja kalliin olonen! Kerron fresa –kulttuurista ehkä lisää sitten, kun olen päässyt enemmän ite näkemään sitä kuulopuheiden lisäksi.

Tässä tämä blogipäivitys tällä kertaa, toivottavasti oli kiva lukea :). Jos teillä tulee mieleen kysymyksiä jostakin asiasta Meksikoon liittyen tai muuten vaan, ni laittakaa kommenttiboxiin. Adios!