Vaihtovuoteni likaisessa joessa - Part 1

¡Hola!

Lomareissu (Frankfurtissa), Las Vegasissa ja Baja Californiassa on ohitse ja pääsin aloittamaan vaihtovuoteni Meksikon Guadalajarassa. Seuraavissa kirjoituksissa joudun vaihtamaan nerokasta kappalejakoani , koska uusia kaupunkeja ja maita ei luultavasti tule enää vastaan samalla tahdilla ja pääluvut alkaisivat muistuttaa semisti liikaa toisiaan. Tylsää toistoa siis tiedossa, mutta koitan pitää jutut erilaisina ja keskittyä kertomaan pääosin uusista kokemuksista :P.

Part 1. - 21.-30.7. Soy Kalle, soy de Finlandia

"que trana hijin!!"

Huhhuh.

Ensimmäinen viikko uudessa kotikaupungissani on takana. Aika oon mennyt tosi nopeasti, mutta toisaalta uusien asioiden ja kokemusten määrä on saanut sen tuntumaan tuplasti pidemmältä.

Otsikkoon palaan vielä sen verran, että Guadalajaran kaupungin nimi polveutuu arabian kielestä ja se tarkoittaa paskaista jokea :). Meksikon Guadalajaran ovat alunperin perustaneet Espanjan Guadalajarasta (nykyään noin 100 000 ihmisen kaupunki) lähteneet ihmiset. Guadalajara Espanjassa oli vahvasti arabien asuttama, mistä juontuu sen alkuperäinen nimikin.

Myöhemmin kuulin, että sekä kampus ja myös allekirjoittaneen asunto sijaitsevat oikeasti Zapopanin kaupunginosassa Guadalajaran sijasta. Ennen kyseessä olivat kaksi eri kaupunkia, mutta nykyään Zapopan mielletään kuuluvaksi Guadalajaran kaupungin sisälle ja kaupungin nopean kehityksen takia tarkkaa alueiden välistä rajaa ei ole edes nykyään tiedossa, kai.

Saavuin keskiviikkona 21.7 Guadalajaran lentokentälle, jossa pienen säheltämisen löysin minua hakemaan tulleen Diegon, joka siis on isäntäperheeni poika. Alla kuva musta ja Diegosta Cumbia Vijeraa kuuntelemasta.

Ensimmäinen iltapäivä meni taloon tutustuessa, mutta jo ensimmäisenä iltana menimme Diegon kavereiden kanssa leffaa katsomaan. Ilta toimi hyvin pienenä kulttuurishokkina itselle, sillä kielen lisäksi kaikki tavat tervehtimisestä lähtien (jätkien kesken on n. 10 erilaista kättelytapaa, tytöille poskipusut) olivat aika hukassa ja olo oli vähintäänkin yhtävä sekava kuin viidakosta löydetyllä viidakkolapsella sivistyksen keskellä. Soppaa hämmensi katsomamme elokuva: Shrek 4 espanjaksi dubattuna.

Yllätyin kulttuurishokista voimakkuudesta, sillä olen kuitenkin jonkun verran kiertäny eri maita ja kaupunkeja ja vieraat kulttuurit eivät sinänsä ole uusi asia. Syy on varmaankin siinä, että vaihtareille tyypillisestä tilanteesta poiketen pääsin samantien tutustumaan paikallisiin ja toisensa hyvin tunteviin tyyppeihin. Veikkaan, että vaihtarit tutustuvat yleensä aluksi muihin ja yhtä pihalla oleviin vaihtareihin, joihin on helpompi samaistua. Oon todellisuudessa kuitenkin tosi kiitollinen mun tilanteesta, sillä nyt pääsin heti ensimmäisenä viikkona paikallisten tapoihin kiinni, jolloin kielen ja kulttuurin oppiminen nopeutuu pelkän vaihtarienkun sijasta ;). ”Ai we..”

Toisena päivänä vauhti yhä vain kiihtyi. Menimme aamupäivällä ostamaan mulle läppärin ja avaamaan kännykkäliittymän. Iltapäivällä olin Diegon kavereista koostuvan breikkariporukan kanssa trikkailemassa aina iltakahdeksaan asti Metropolitan Parkissa, minkä jälkeen menimme syömään kuuluisia Meksikolaisia hodareita. Kyseisen paikan isoimman ja legendaarisimman hodarin nimi oli Mastin.

Mastin sisälsi neljä makkaraa ja kaikki mahdoliset lisukkeet. Tottakai otimme kaikille sellaiset. Jos kyseisiä petoja pystyy syömään kuusi (eli paikan uuden ennätyksen), niin paikasta saa vuoden ruuat ilmaiseksi. Jos taas ei jaksa yhtäkään, niin legendan mukaan menettää ikuisesti isyytensä. Itse en jaksanut syödä kokonaista, joten pitänee varautua pahimpaan :D. Oli kokonaisuudessaan kyllä huippu-torstai (Mastin-pettymystä lukuunottamatta), ja kaikki tapaamani tyypit olivat tosi kivoja. Kulttuuriin alkoi sopeutua jo paremmin ja olo alkoi rentoutumaan. Good times!

Loppuviikko kului hieman rauhallisemmin tavaroiden järjestelyn sekä ympäristöön tutustumisen merkeissä. Alla muutama kuva naapurustosta.

Suomeen verrattuna kaduilla on todella paljoon enemmän pieniä liikkeitä ja ravintoloita, jotka voivat olla kooltaan vain muutamia metrejä suuntaansa. Yllä olevassa kuvassa on tyypillinen Meksikolainen katuravintola, joissa paikalliset käyvät paljon syömässä. Tämän tapaiset pienet raflat tarjoavat usein tacoja, tortilloja, tai jotain niiden tapaisia lettuja. Yksi hyvin tyypillinen (ja hyväksi todettu) ruoka Guadalajarassa on tortas ahogadas, jossa sämpylän väliin on laitettu tyypillisesti esimeriksi porsaan kylkeä tai kieltä vihannesten kanssa ja koko hoito on upotettu chililiemeen. Ruoan voi joko muussata kastikkeen kanssa sekaisin tai syödä muussamatta, hyvää joka tapauksessa :).

Viimeinen kuva on hyvä ääriesimerkki joidenkin paikallisten asuntojen etupihasta. Pieni piha voi olla sullottu täyteen kaiken maailman roinaa, tai itselle on ostettu omaan pihaan semisti liian iso kottero :D.

Menimme kavereiden kanssa lauantaina salsaamaan, joka siis itselle oli ensimmäinen kerta elämässä. Tanssit sujui miten sujui, koitin vain mahdollisimman hyvin katsoa viereisiltä papoilta perusliikkeitä ja hymyillä kauniisti astuttuani toisen varpaille. Sunnuntaina pääsin kuuntelemaan Cumbia Vijarea, joka on eräänlainen hyväntekeväisyyskonsertti. Bändit ovat paikalla maksutta ja kaikki tuotto (ja ruokakolehdit) kerättiin tällä kertaa Meksikon pohjois-osien tulvien urheille. Cumbia Vijaressa oli hyvin esillä Guadalajaran La Rasa –kulttuuri, josta lisää tämän blogipäivityksen lopussa. Sunnuntai-iltana menimme Diegon kaverin ja vaimon kanssa leffaan ja yövyimme heidän luonaan. Alla kuvia Cumbia Vijaresta.

Teltta

"Backstage"

Alkuviikko kului rennosti pingiksen, lautapelien ja synttäreiden merkeissä, kunnes pääsin ”kiireiden” jälkeen keskiviikkona vihdoin suunnittelemaan viisumi- ja kouluasioita. Erilaisten papereiden pläräilyssä ja hankkimisessa kului kiitettävästi aikaa, mutta ehdin silti torstaina trikkailla talon viereisellä nurtsilla hieman lisää paikallisten parkourjäbien kanssa! :) Olimme saaneet aikaisemmin viikolla ilmaisliput yökerhoon, jossa bboykaverit olivat iltana esiintymässä. Idea vaikutti hyvältä siihen asti, kun näin ovella vastassa yläkropastaan paljaan miehen iso rusetti kaulassaan. Tästä eteenpäin ilta sai lähinnä humoristisia piirteitä. Minua ei ole koskaan yritetty iskeä (vastaavalla tahdilla) baarissa ja viettelevien katseiden lisäksi pari ihmistä tuli jopa suoraan juttelemaan. Harmi että kaikki kiinnostuneet olivat miehiä, mutta parempi sekin kuin ei mitään! Paikalliset homppelit olivat kuitenkin tosi kilttejä ja ja leppoisia, eikä pakokauhumaista fiilista tullut kertaakaan :D. Illan aikana oppimani sana: Soy vuga (olen hetero).

Tänään eli perjantaina menin muuttovirastoon viemään papereita kolmen tunnin yöunien jälkeen. Puolentoista tunnin odotuksen jälkeen pääsin tiskille, mikä ei mennyt aivan kuten elokuvissa. Olin yhdessä lukuisista nettilomakkeista unohtanut mainita toisen nimeni etunimeni lisäksi, minkä takia virkailija ei voinut hyväksyttää papereitani. Savua alkoi nousta korvista, kun kuulin joutuvani uudelleen jonon hännille saatuani korjattua tekemäni virheen. Sain jurolla katseellani kuitenkin virkailijan heltymään ja pääsin läheisessä internet-kahvilassa tekemäni uusintahakemuksen täytön jälkeen suoraan tiskille hoitamaan homman loppuun. Huh.

Lähdin virallisen osuuden jälkeen tutustumaan enemmän viraston läheiseen Guadalajaran kaupunkiin. Pääsin nyt ensimmäistä kertaa kunnolla tutustumaan kaupunkiin ja kaupungista jäi kyllä erittäin hyvä mielikuva. Alla muutamia kuvia kaupungista ja kaupunkielämästä. En valitettavasti tiedä paikkojen nimiä tai sijaintia kaupunkiin nähden, jos joku löytää tuttuja kohteita niin voi täydentää kommentilla!

Sarjassamme sureva Meksikolainen

Rakennus kukka-asetelmineen, seinä tehty rinkuloista

Meksikaani ja patsaat

Wawaweewa

Ja edellinen paikka toiseen suuntaan kuvattuna

Rinkula

The white house

Kengänkiillotajia vilisi kaupungilla

Aukio

Katu lol

Patsas :p

Sitten muutama sana latinokulttuurista. Kaikki tähän asti tapaamani ihmiset ovat olleet juroihin suomalaisiin verrattuna paljon avoimempia. Ihmiset ovat myös tosi ystävällistä porukkaa ja tulevat usein juttelemaan ja kyselemään kuulumiset. Avoimuus tulee esiin hyvän lisäksi myös pahassa ja riidan sattuessa sanoja ei pahemmin säästellä. Oliskohan jengisotien kuolonuhreillakin jotain tekemistä latinoveren kanssa, ota ja tiedä. Tällä hetkellä on kuitenkin pääasiassa vain positiivisia kokemuksia paikallisista ja tosi mukavaa sakkia tuntuvat olevan!

Täällä on selkeästi eroteltuna työväenluokka sekä paremposaiset. Jos jengillä on enemmän rahaa, niin siitä usein kerrotaan fiinillä pukeutumisella ja käytöksellä. Tämä ei tietenkään päde läheskään kaikkiin ja jotkut rikkaat on oikeasti tosi rentoja ja maanläheisiä. Puhuin aikaisemmin La Rasa –kulttuurista, tämä koostuu juurikin pääasiassa työväenluokan nuorista. En osaa kuvailla suoraan La Rasa –kulttuuria sen paremmin, mutta keskeistä on ainakin yhteenkuuluvuus ja maanläheisyys. Yhteenkuuluvuuden tunsi hyvin Cumbia Vijaressa, kun pienen telttakatoksen alla jengi tanssi ja soitti rämäisen kerrostalorakennuksen katolla.

Parempiosaisia kutsutaan usein termillä La Fresa eli mansikka. Vaikka useimmat fresat ovatkin hyviä tyyppejä, niin tyypilliseen Fresojen kulttuuriin kuuluu näyttävyys ja siisti ulkoasu niin itsensä, kuin myös isän ostaman bemarin osalta. Käymässämme homppelipomppeliklubilla oli kuulemma myös paljon fresoja, mutta saattaa fiinimpi pukeutuminen mennä myös seksuaalisen suuntautumisen piikkiin :P. Meidän koulu on kuulemma täynnä fresoja, jaiks. Koulu olikin tosi siisti ja kalliin olonen! Kerron fresa –kulttuurista ehkä lisää sitten, kun olen päässyt enemmän ite näkemään sitä kuulopuheiden lisäksi.

Tässä tämä blogipäivitys tällä kertaa, toivottavasti oli kiva lukea :). Jos teillä tulee mieleen kysymyksiä jostakin asiasta Meksikoon liittyen tai muuten vaan, ni laittakaa kommenttiboxiin. Adios!

Kolmas kirjoitus - Cabo San Lucas

2.2 Baja California 17.-21.7.

Lensimme kuuman ja kuivan Vegasin jälkeen viilentymään Meksikonlahdelle, jossa tarkoitus oli kalastaa ja muuten vaan lomailla. Baja California sijaitsee Meksikon aivan louteiskulmassa ja paikka on tunnettu hyvin jyrkästi syvenevästä merestä aina noin kilometriin saakka, mikä tekee paikan kalastusolosuhteista normaalia monipuolisemmat. Paikka on tunnettu erityisesti Marlineistaan.



STOP

Pieni infoisku Marlineista niille, jotka eivät vielä ole googlettaneet asiaa: Marlineita, eli suomennettuna miekkakaloja, on kolmea lajia: Black Marlin, Blue Marlin ja Striped Marlin. Black ja Blue Marlin voivat kasvaa jopa 5-6 metriä pitkiksi ja painaa yli 500 kg. Striped Marlin on edeltäjiä verrattain pienempi ja suurimmat painavat noin 200 kg luokkaa. Meksikonlahdella ei Marlinien ylöspyydystys ole enää sallittu kalojen vähenemisen johdosta, vaan kaikki on päästettävä takaisin veteen. Tämä on siis myös siinä tapauksessa, jos ja kun kalat nostetaan selän lävistävän nostokoukun avulla veneeseen.

Ja takaisin aiheeseen. Meksikonlahden ympäristö on melko vuorinen ja kuiva, mutta hauskana poikkeuksena olivat vuoristoaavikon keskelle pystytetyt, toinen toistaan hienommat golfkentät. Itse paikka on vahvasti sidoksissa kalastukseen ja eri kalojen kuvia ja nimiä esiintyy harva se kapakassa, ravintolassa ja hotlassa. Nykyään koko Baja California on pääosin jenkkituristien asuttamaa, mikä tekee siitä muuhun Meksikoon verrattuna hyvin kalliin. Taksit olivat jopa Suomen hinnoissa ja useissa rafloissa sai maksaa itsensä lähes yhtä kipeäksi kuin Amerikan mikä-mikä-maassa. Ravintoloiden välillä oli kuitenkin suuria eroja ja etsimällä hieman päärantakaduilta syrjässä olevia paikkoja olisi varmasti löytänyt oikein mainoita paikkoja.
Ensimmäisenä iltana menimme syömään Pancho's -nimiseen Meksikolaistyyliseen raflaan, joka on sisutukseltaan hyvin Meksikolainen ja omasi ravintolaksi järjettömän kokoisen baarihyllyn (kts. kuva). Ruoka oli mun mielestä tosi hyvää, mutta oli siinä mukavasti turistilisää mukana. Mieleen jäi myös erittäin hyvä Tequila.

Ensimmäisenä aamuna sunnuntaina 18.7 klo 06.30 menimme taksikyydillä kalastuspaikalle, joka meinasi loppua lyhyeen, kun aamupöhnässä ollut taksikuski oli erittäin lähellä törmätä poliisien pystyttämää teräsaitaa. Pääsimme lopulta perille ja sujuvalla espanjalla tilattujen kahvien ja pullien jälkeen pääsimme liikkeelle. Vamos!Kalastus poikkesi aika paljon siihen, mihin oli tottunut. Perästä laitettiin vetouistimiksi kumiset, jigityyliset mustekalat, joiden tarkoitus lähinnä oli houkutella kaloja kai lähemmäksi. Itse pyydystys tapahtui siten, että pinnalla pyydystäviä Marlineita etsittiin näköhavaintojen avulla Marlineiden selkäevien pilkottaen pinnan yläpuolella. Kun selkäevä havaittiin, kapu ajoi veneen lähelle Marlineita ja veteen heitettiin elävä kala koukun kanssa syötiksi, johon Marlin toivottavasti kävisi kiinni. Tällä hetkellä ei vedessä ollut kuulemma juuri muita, kuin Striped Marlineita, mutta kyllä nekin kelpaisivat :p.

Heti aamusta saimme näköhavaintoja ja monia tärppejä, mutta mitään isompaa ei tapahtunut. Aamupäivästä n. klo 10 aina tuonne iltapäivä klo 13 saakka oli täysin hiljaista, kunnes tärppäsi ja faija oli tosi lähellä saada ensimmäisen kalan ylös! Kala pääsi kuitenkin irti veneen vieressä siimasotkussa, kun siima oli kietoutunut miekan ympärille. Tunnin päästä ensimmäisestä tärpistä tuli toinen mahdollisuus ja nyt oli minun vuoroni hukata kala, tällä kertaa veneen potkuriin :P.

Illalla tarkoitus oli päästä surffaamaan lähellä San Jose Cabossa sijaitsevalle Costa Azul -nimiselle rannalle, jossa piti olla hyvä surffausmahdollisuudet. Paikalle päästyämme huomasimme kuitenkin saman haitan kuin hotellin viereisellä rannalla: merenranta on hyvin jyrkkä ja aaltojen aiheuttaman virtauksen takia ei vedestä olisi hevin päässyt takaisin. Lähdimme kävelemään rannalla kohti pienempiä aaltoja, jossa näimme myös muita surffaajia, mutta laudan vuokrauspaikkoja ei löytynyt ajoissa ja nälkäkin alkoi olemaan. Matkaväsymys oli erityisesti vanhemmalla puoliskolla kova, ja päätimmekin lähteä illalla vain hotlan uima-altaalle hengailemaan.

Maanantaina 19.7 lähdimme uudestaan koko päiväksi kalaan. Aamulla ja aamupäivällä oli älyttömän hiljaista ja huolimatta muutamista näköhavainnoista emme saaneet yhtään tärppiä. Kalareissussa oli katastrofin ainekset ilmassa. Viimeisen tunnin aikana faijalle tärppäsi viimein Striped Marlin, joka 15 minuutin taistelun jälkeen saatiin komeasti nostettua ylös. Fisu oli kooltaan 220 cm pitkä ja painoi 85 paunaa, eli n. 40 kiloa. Itsellä oli tämän jälkeenkin hieman karhea fiilis reissusta, kun olin hukannut ainoan paikkani saada Marlin ylös. Pyysimme jatkaa kalastusta vielä hetken ja kuin tilauksesta kiinni nappasi toinen Striped Marlin. Väsytin kalaa puolen tunnin ajan, kunnes se saatiin nostettua veneeseen ja kuvat napattua. Pituutta Marlinilla oli 270 senttimeetriä ja painoa 135 paunaa eli reilu 60 kg. Alla muutama kuva fisusta. Faijankin fisusta otettiin kuvia, mutta en saanut niitä koskaan muistitikulle ja sitä kautta koneelle :S.


Kalat sattuivat juuri sopivasti kalastusreissun loppuun ja oli kyllä hyvä fiilis! Faija tilas tohkeissaan mun saamasta kalasta vielä liikkeestä mountin eli täytetyn näköisveistoksen Lahteen seinää koristamaan :D.

Kalapaikan pitäjä taisi pitää meitä hyvinä asiakkaina, ja hän heitti minut surffaamaan Costa Azuin viereiselle beachille. Aallot olivat eiliseen verrattuna melkein puolitoista kertaa isompia ja kertoessani olevani ensimmäistä kertaa liikenteessä sain useita varoituksen sanoja aalloista (isoimmat noin 3 metrisiä). Päätin kuitenkin mennä kokeilemaan, koska oon niin monta kertaa aikaisemminkin aina jonkun ihme syyn takia välttynyt pääsemästä surffailemaan, ja tietysti koska oon kuolematon ja maailman kovin jätkä. Kokeilu onnistui kuitenkin odotettua paljon paremmin ja pysyin muutamaan otteeseen pystyssä koko aallonmitan, mikä oli ihan huikea tunne :D. Paikalliseen nuorison kanssa pääsi nyt kanssa ensimmäisen kerran heittämään läpyskää muutenkin kuin kaupoissa hintoja tingatessa ja oli kyllä good times! Illalla menimme vielä faijan kanssa syömään hienon näköiseen italialaiseen paikkaan, mutta väsy iski taas päälle ja päädyimme aika vilkkaasti hotellille nukkumaan :D.

Tiistaina 20.7. Menimme klo 11 pelaamaan golffia. Lämpöä oli varmaan alussa 30 celsiusta ja lopussa lähempänä 35:ta. Olimme varmaan ainoat kentän kiertäjät, mikä näkyi muun muassa siinä, että kentällä pörräävät juoma- ja ruokakuskit tulivat harva se reikä tarjoamaan uusia juomia tai kosteita pyyhkeitä :). Ei siinä mitään, hyvä että palvelu pelaa. Rökitin faijan 18-reikäisellä radalla huikealla tuloksella 111 faijan jäädessä 117 lyöntiin ja siitä kilahti 28 taalaa taskuun. Mun golf-historia on siitä erikoinen, että oon tasan kaksi kertaa kiertänyt 18-reikäisen kentän. Toisena kertana olimme Taiwanissa sotilasalueen sisällä pelaamassa, jossa konekivääreillä varustetut sotilaat toivottivat meidät tervetulleiksi. Toinen kerta oli tosiaan täällä Cabo San Lucaksessa keskellä erämaata.

Menimme iltapäivällä poolille ja katsomaan rannalla olevia jättiläisaaltoja, jotka törmätessään rannalta tulevaan vasta-aaltoon olivat tosi hienon näköisiä. Vieressä olivat paikalliset miehet kalastamassa ranta-aallokossa makaavia kaloja, josta on kuva alla:


Innostuimme viereisistä kalastajista niin paljon, että päätimme koittaa itsekin onneamme. Tehtävä osoittautui kuitenkin oletettua vaikeammaksi, sillä aaltojen ollessa voimakkaita piti heiton ajoitus olla oikea, jolloin oli mahdollista juosta lähemmäs merta ennen uutta aaltoa ja uistimen sai heitettyä tulevan aallon taakse. Lyövän aallon takana näkyi kyllä muutamia kaloja, mutta emme saaneet uistimia heitettyä tarpeeksi pitkälle ja tärpit jäivät kokematta. Mukaan mahtui yksi läheltä-piti tilanne vieressä leikkivälle perheelle, kun perheen nuorimmainen poika meinasi tempautua taaksepäin palaavan aallon mukaan. Pojan isä sai kuitenkin viime hetkellä otteen pojasta ja pahimmalta vältyttiin.

Menimme fisustuksen jälkeen vielä päivälliselle ja hotlaan valmistautumaan huomisiin reissuihin, joka faijan tapauksessa tarkoitti paluuta Suomen ja itselläni vaihtovuoden alkua Guadalajarassa. Kokonaisuudessaan Cabo San Lucas tarjosi erittäin toiminnantäyteisen loman ja siitä iso kiitos faijalle! Paikka on muuhun Meksikoon nähden tietysti hyvin turistipainotteinen, mutta reissu olikin pääosin kalastusta ja ainakin tekemistä riitti!

Aamulla lähdimme omia teitämme kohti uusia seikkailuja. Siitä sitten lisää blogin seuraavassa luvussa!