Lensimme kuuman ja kuivan Vegasin jälkeen viilentymään Meksikonlahdelle, jossa tarkoitus oli kalastaa ja muuten vaan lomailla. Baja California sijaitsee Meksikon aivan louteiskulmassa ja paikka on tunnettu hyvin jyrkästi syvenevästä merestä aina noin kilometriin saakka, mikä tekee paikan kalastusolosuhteista normaalia monipuolisemmat. Paikka on tunnettu erityisesti Marlineistaan.
STOP
Pieni infoisku Marlineista niille, jotka eivät vielä ole googlettaneet asiaa: Marlineita, eli suomennettuna miekkakaloja, on kolmea lajia: Black Marlin, Blue Marlin ja Striped Marlin. Black ja Blue Marlin voivat kasvaa jopa 5-6 metriä pitkiksi ja painaa yli 500 kg. Striped Marlin on edeltäjiä verrattain pienempi ja suurimmat painavat noin 200 kg luokkaa. Meksikonlahdella ei Marlinien ylöspyydystys ole enää sallittu kalojen vähenemisen johdosta, vaan kaikki on päästettävä takaisin veteen. Tämä on siis myös siinä tapauksessa, jos ja kun kalat nostetaan selän lävistävän nostokoukun avulla veneeseen.
Ja takaisin aiheeseen. Meksikonlahden ympäristö on melko vuorinen ja kuiva, mutta hauskana poikkeuksena olivat vuoristoaavikon keskelle pystytetyt, toinen toistaan hienommat golfkentät. Itse paikka on vahvasti sidoksissa kalastukseen ja eri kalojen kuvia ja nimiä esiintyy harva se kapakassa, ravintolassa ja hotlassa. Nykyään koko Baja California on pääosin jenkkituristien asuttamaa, mikä tekee siitä muuhun Meksikoon verrattuna hyvin kalliin. Taksit olivat jopa Suomen hinnoissa ja useissa rafloissa sai maksaa itsensä lähes yhtä kipeäksi kuin Amerikan mikä-mikä-maassa. Ravintoloiden välillä oli kuitenkin suuria eroja ja etsimällä hieman päärantakaduilta syrjässä olevia paikkoja olisi varmasti löytänyt oikein mainoita paikkoja.
Ensimmäisenä iltana menimme syömään Pancho's -nimiseen Meksikolaistyyliseen raflaan, joka on sisutukseltaan hyvin Meksikolainen ja omasi ravintolaksi järjettömän kokoisen baarihyllyn (kts. kuva). Ruoka oli mun mielestä tosi hyvää, mutta oli siinä mukavasti turistilisää mukana. Mieleen jäi myös erittäin hyvä Tequila.
Ensimmäisenä aamuna sunnuntaina 18.7 klo 06.30 menimme taksikyydillä kalastuspaikalle, joka meinasi loppua lyhyeen, kun aamupöhnässä ollut taksikuski oli erittäin lähellä törmätä poliisien pystyttämää teräsaitaa. Pääsimme lopulta perille ja sujuvalla espanjalla tilattujen kahvien ja pullien jälkeen pääsimme liikkeelle. Vamos!Kalastus poikkesi aika paljon siihen, mihin oli tottunut. Perästä laitettiin vetouistimiksi kumiset, jigityyliset mustekalat, joiden tarkoitus lähinnä oli houkutella kaloja kai lähemmäksi. Itse pyydystys tapahtui siten, että pinnalla pyydystäviä Marlineita etsittiin näköhavaintojen avulla Marlineiden selkäevien pilkottaen pinnan yläpuolella. Kun selkäevä havaittiin, kapu ajoi veneen lähelle Marlineita ja veteen heitettiin elävä kala koukun kanssa syötiksi, johon Marlin toivottavasti kävisi kiinni. Tällä hetkellä ei vedessä ollut kuulemma juuri muita, kuin Striped Marlineita, mutta kyllä nekin kelpaisivat :p.Heti aamusta saimme näköhavaintoja ja monia tärppejä, mutta mitään isompaa ei tapahtunut. Aamupäivästä n. klo 10 aina tuonne iltapäivä klo 13 saakka oli täysin hiljaista, kunnes tärppäsi ja faija oli tosi lähellä saada ensimmäisen kalan ylös! Kala pääsi kuitenkin irti veneen vieressä siimasotkussa, kun siima oli kietoutunut miekan ympärille. Tunnin päästä ensimmäisestä tärpistä tuli toinen mahdollisuus ja nyt oli minun vuoroni hukata kala, tällä kertaa veneen potkuriin :P.
Illalla tarkoitus oli päästä surffaamaan lähellä San Jose Cabossa sijaitsevalle Costa Azul -nimiselle rannalle, jossa piti olla hyvä surffausmahdollisuudet. Paikalle päästyämme huomasimme kuitenkin saman haitan kuin hotellin viereisellä rannalla: merenranta on hyvin jyrkkä ja aaltojen aiheuttaman virtauksen takia ei vedestä olisi hevin päässyt takaisin. Lähdimme kävelemään rannalla kohti pienempiä aaltoja, jossa näimme myös muita surffaajia, mutta laudan vuokrauspaikkoja ei löytynyt ajoissa ja nälkäkin alkoi olemaan. Matkaväsymys oli erityisesti vanhemmalla puoliskolla kova, ja päätimmekin lähteä illalla vain hotlan uima-altaalle hengailemaan.
Maanantaina 19.7 lähdimme uudestaan koko päiväksi kalaan. Aamulla ja aamupäivällä oli älyttömän hiljaista ja huolimatta muutamista näköhavainnoista emme saaneet yhtään tärppiä. Kalareissussa oli katastrofin ainekset ilmassa. Viimeisen tunnin aikana faijalle tärppäsi viimein Striped Marlin, joka 15 minuutin taistelun jälkeen saatiin komeasti nostettua ylös. Fisu oli kooltaan 220 cm pitkä ja painoi 85 paunaa, eli n. 40 kiloa. Itsellä oli tämän jälkeenkin hieman karhea fiilis reissusta, kun olin hukannut ainoan paikkani saada Marlin ylös. Pyysimme jatkaa kalastusta vielä hetken ja kuin tilauksesta kiinni nappasi toinen Striped Marlin. Väsytin kalaa puolen tunnin ajan, kunnes se saatiin nostettua veneeseen ja kuvat napattua. Pituutta Marlinilla oli 270 senttimeetriä ja painoa 135 paunaa eli reilu 60 kg. Alla muutama kuva fisusta. Faijankin fisusta otettiin kuvia, mutta en saanut niitä koskaan muistitikulle ja sitä kautta koneelle :S.
Kalat sattuivat juuri sopivasti kalastusreissun loppuun ja oli kyllä hyvä fiilis! Faija tilas tohkeissaan mun saamasta kalasta vielä liikkeestä mountin eli täytetyn näköisveistoksen Lahteen seinää koristamaan :D.
Kalapaikan pitäjä taisi pitää meitä hyvinä asiakkaina, ja hän heitti minut surffaamaan Costa Azuin viereiselle beachille. Aallot olivat eiliseen verrattuna melkein puolitoista kertaa isompia ja kertoessani olevani ensimmäistä kertaa liikenteessä sain useita varoituksen sanoja aalloista (isoimmat noin 3 metrisiä). Päätin kuitenkin mennä kokeilemaan, koska oon niin monta kertaa aikaisemminkin aina jonkun ihme syyn takia välttynyt pääsemästä surffailemaan, ja tietysti koska oon kuolematon ja maailman kovin jätkä. Kokeilu onnistui kuitenkin odotettua paljon paremmin ja pysyin muutamaan otteeseen pystyssä koko aallonmitan, mikä oli ihan huikea tunne :D. Paikalliseen nuorison kanssa pääsi nyt kanssa ensimmäisen kerran heittämään läpyskää muutenkin kuin kaupoissa hintoja tingatessa ja oli kyllä good times! Illalla menimme vielä faijan kanssa syömään hienon näköiseen italialaiseen paikkaan, mutta väsy iski taas päälle ja päädyimme aika vilkkaasti hotellille nukkumaan :D.
Tiistaina 20.7. Menimme klo 11 pelaamaan golffia. Lämpöä oli varmaan alussa 30 celsiusta ja lopussa lähempänä 35:ta. Olimme varmaan ainoat kentän kiertäjät, mikä näkyi muun muassa siinä, että kentällä pörräävät juoma- ja ruokakuskit tulivat harva se reikä tarjoamaan uusia juomia tai kosteita pyyhkeitä :). Ei siinä mitään, hyvä että palvelu pelaa. Rökitin faijan 18-reikäisellä radalla huikealla tuloksella 111 faijan jäädessä 117 lyöntiin ja siitä kilahti 28 taalaa taskuun. Mun golf-historia on siitä erikoinen, että oon tasan kaksi kertaa kiertänyt 18-reikäisen kentän. Toisena kertana olimme Taiwanissa sotilasalueen sisällä pelaamassa, jossa konekivääreillä varustetut sotilaat toivottivat meidät tervetulleiksi. Toinen kerta oli tosiaan täällä Cabo San Lucaksessa keskellä erämaata.
Menimme iltapäivällä poolille ja katsomaan rannalla olevia jättiläisaaltoja, jotka törmätessään rannalta tulevaan vasta-aaltoon olivat tosi hienon näköisiä. Vieressä olivat paikalliset miehet kalastamassa ranta-aallokossa makaavia kaloja, josta on kuva alla:
Innostuimme viereisistä kalastajista niin paljon, että päätimme koittaa itsekin onneamme. Tehtävä osoittautui kuitenkin oletettua vaikeammaksi, sillä aaltojen ollessa voimakkaita piti heiton ajoitus olla oikea, jolloin oli mahdollista juosta lähemmäs merta ennen uutta aaltoa ja uistimen sai heitettyä tulevan aallon taakse. Lyövän aallon takana näkyi kyllä muutamia kaloja, mutta emme saaneet uistimia heitettyä tarpeeksi pitkälle ja tärpit jäivät kokematta. Mukaan mahtui yksi läheltä-piti tilanne vieressä leikkivälle perheelle, kun perheen nuorimmainen poika meinasi tempautua taaksepäin palaavan aallon mukaan. Pojan isä sai kuitenkin viime hetkellä otteen pojasta ja pahimmalta vältyttiin.
Menimme fisustuksen jälkeen vielä päivälliselle ja hotlaan valmistautumaan huomisiin reissuihin, joka faijan tapauksessa tarkoitti paluuta Suomen ja itselläni vaihtovuoden alkua Guadalajarassa. Kokonaisuudessaan Cabo San Lucas tarjosi erittäin toiminnantäyteisen loman ja siitä iso kiitos faijalle! Paikka on muuhun Meksikoon nähden tietysti hyvin turistipainotteinen, mutta reissu olikin pääosin kalastusta ja ainakin tekemistä riitti!
Aamulla lähdimme omia teitämme kohti uusia seikkailuja. Siitä sitten lisää blogin seuraavassa luvussa!
No comments:
Post a Comment