Ennen sitä kuitenkin muutama sana vielä Frankfurtista. Ollessani jumissa halvan kebabin ja kaljan luvatussa maassa tutustuin hieman itselleni vielä tuiki tuntemattomaan Frankfurtiin ja muutama huomio jäi mieleen. Löytämäni hostelli oli hyvin keskustassa, missä homman nimi tuli heti alussa hyvin selväksi, kun neljältä iltapäivällä käytävällä vastaan tuli Saksalainen jäbä pelkissä kalsareissa ja aivan kauheassa kanuunassa. Kyseinen jätkä oli tietysti mun kanssa samasta huoneesta, mutta en jäänyt turhaan kuluttamaa aikaa hostellille vaan lähdin suoraan kaupunkiin tutustumaan. Katuja kävellessäni tuli hyvin suurkaupunkimainen fiilis, kun toinen toistaan isompia kauppakeskuksia tuli vastaan ja ihmisiä pörräsi kaupungilla kuin Hong Kongin Mong Kokissa konsanaan. Myöhemmin Hostellist asain kuulla, että ydinkeskusta on kuitenkin hyvin pieni ja että kaupungin kaikki tärkeimmät nähtävyydet saisi kierrettyä yhdessä päivässä. Yksi hienoimpia kauppoja oli Saturn -niminen elektroniikkaliike, joka täytti isosta kauppakeskuksesta kaksi kerrosta ja myymäläpalvelijoitakin oli valehtelematta noin sata. Päästyäni loputtoman tuntuisen HD telkkareiden rivistön ohi pääsin vihdoin etsimääni läppäriosastolle, josta oli tarkoitus kahmaista mukaan sopivan tuntuinen. En ollut jostain syystä kuitenkaan yhtään ostofiiliksissä kyseisessä kaupassa, osasyynä saattoi matkaketutuksen lisäksi olla kaupan massiivisuus, joka hyvin jännällä tavalla teki oloni hieman orvoksi :D. Näin jälkeenpäin katsottuna olisi vehje kannattanut luultavasti tuolta ostaa. Yksi huomio saksalaisläppäreistä: Z:n ja Y:n paikka näppäimistöllä olivat päinvastaiset, wtf? :D Nyt jotain järkeä tohon touhuun Saksalaiset.
Frankfurtin hieno kävelykatu keskustassa antoi aluksi tosi siistin kuvan kaupungista. Mielikuva sai pienen särön, koska juuri kun olin pysähtynyt syömään jätskiä ja ihastelemaan kaupungin siisteyttä, niin kerjäläinen koiransa kanssa käveli edestäni ja koira paskansi tyylikkäästi keskelle kävelykatua.
Söin illallisen yhdessä ydinkeskustan kaakkois-osassa (Mainin eteläpuolella) sijaitsevassa ravintolassa, jonka vihreä kastike oli kyllä Saksalaisten maineen arvoinen. Hostelliin päästyäni alkoi aivan jäätävä ukonilma, jollaiseen en ole montaa kertaa Euroopassa tavannut. Hostellin parvekkeelta oli kalja kourassa hauska katsoa, kun ravintolatuolit lensivät kovassa tuulessa pitkin katuja ja paikalliset käärivät melkoisella kiireellä terassien Paulaner -aurinkovarjoja kokoon.Kokonaisuudessaan Frankfurtista jäi itselle kuitenkin hyvin positiivinen kuva. Ihmiset olivat pääosin hyvin ystävällisiä ja homma toimi saksalaistyylille uskollisesti kuin junan vessa. Pääsin jopa seuraavan päivänä lähtevään lentoon ilman vastoinkäymisiä.Luku 2. Yankees
Rahalla saa ja hevosella pääsee.
Luku 2.1 - 15.-17.7. Vegas, baby!
Lensin JFK:n kautta Vegasiin ja matkustustunteja kertyi yhteensä noin 14. New Yorkista ei jäänyt muuta mieleen kuin maailman pisin käsimatkatavarajono. Outoa, että sen kokoisella kentällä ei maan sisäisten lentojen hoitamiseen käytetä kuin kahta skannauspistettä. Jono oli noin 100 metriä pitkä ja meidän takana oli monia, j oiden lento lähti 20 minuutin päästä ja edessä aasialaiset ja latinot tuuppivat suoraan jonon edelle.
Las Vegasiin päästyäni ei voinut erehtyä sijainnista, kun jo lentokentällä alkoi tuttu kolikkopelien kilinä paikallisten mummeleiden voimalla. Matkavarat saapuivat vasta 45 minuutin kuluttua lentokoneen laskeutumista kiskoille, jonka jälkeen pääsin vihdoin cabin avulla hotellillemme, Bellagioon (bling bling!). Ohessa pari kuvaa hotellista:
Viimeisessä kuvassa on hauska naamakuva tyypillisestä paikallisesta "läpsyttelijästä", eli äijästä, joka antaa ihmisille mainoksia paikallisista naisista, joille voi halutessaan soittaa kuulumiset ja pyytää erinäköisiä palveluksia. Autoteillä meni paljon myös rekkoja, joiden ainoa tehtävä oli olla liikkuvia mainoskylttejä paikallisille porttoloille.
Faija oli jo odottamassa aulassa ja otimme aulasta suoraan suunnan Pedro's -nimiseen italialaistyyppiseen raflaan faijan työporukan kanssa. Tässä vaiheesa oli Guten Morgenistani kulunut jo 22 tuntia (lentokoneessa yhteensä 3-5h unta) ja en ollut päivän aikana syönyt mitään muuta kuin lentokonesafkaa. Pientä matkapahoinvointia ja väsymystä siis ilmassa. Hyvä mereneläväpasta ja erityisesti kaljat ja viinit saivat oloni kuitenkin paljon paremmaksi ja selvisin hyvin hotellille saakka. Hauska huomio ravintolalaskusta oli se, että kahdeksan hengen illallinen maksoi yli 1000$ ja muut reagoivat laskuun tyyliin "ai, noin halvalla päästiin. Hyvä juttu".
Perjantaina heräsin hyvin nukutun yön jälkeen ja lähdin etsimään puoli yhdentoista aikaan itselleni aamupalaa. Kävelin Bellagion alakertaa ja aloin tajuamaan, mistä paikalliset hotellit saavat kerättyä rahansa. Kaikki ruoka ja juoma oli aivan ÄLYTTÖMÄN hintaista, maksoin sämpylästä ja pienestä kahvista yhteensä vaatimattomat 15$ :D. Menin tämän jälkeen poolille, johon isäpappakin saapui jonkun tapaamisen jälkeen ottamaan arskaa. Ulkona oli koko reissun ajan keskimäärin 38-40 celsiusta ja auringossa ei todellakaan viihtynyt yli puolta tuntia ilman virkistäytymistä mukavan vilpoisessa 22 celsiuksen poolissa. Poolista erityishuomiona sanottaneen se, että se oli kooltaan maksimissaan 10x10 metriä ja maksimikapasiteetti oli 142 :D.
Menimme poolin jälkeen iltapäiväksi käväisemään kalastusmessuilla, minkä jälkeen suuntasimme syömään ja katsomaan Cirque De Soleilin Love -performanssia. Se oli tehty Beatlesin musiikin pohjalta ja teemana oli 60- ja 70-lukujen nuoriso ja tietysti amore. Esitys oli erittäin monipuolinen ja mukaan mahtui perinteisen akrobatiakikkailun ja tanssien lisäksi paljon breakdancea ja parkouria. Tykkäsin todella! Faijal tais rauhallisemmissa paikoissa olla hieman tylsempää, kun sitä joutu tietyin väliajoin tökkiä hereille.
Illalla menimme kiertelemään Stripille ja tutuiksi tulivat Paris, Ceasar's Palace, Planet Hollywood. Kasinoista jäi yleisesti hyvä kuva siinä mielessä, että jokaiseen oli valittu hieman eri teema, jolla oli suuri vaikutus kasinon sisustukseen ja paikat tuntuivat siten omintakeiselta. Saadakseen tämän tunnelman täytyy kuitenkin siirtää mielestään se fakta, että kaikki on vain pintapuolista ja feikkiä. Tunnelmaa latistivat myös sortsi-lenkkari/sandaali -kombinaatiolla kulkevat jenkit. Loputtomalta kolikkoautomaattien kilinältä ei voinut kuitenkaan luonnollisesti välttyä. Alla pakollinen kuva stripiltä illalla.
Kasinokierroksen jälkeen menimme nyt eri työporukan kanssa syömään sushia. Itse rafla oli tosi tasokkaan oloinen ja nyt oli vastoin itsellään hölmö olo t-paidassa ja sortseissa :P. Ruoka oli tasoltaan kohtalaista, mutta omaan makuun liian maustettua ja makeaa, jolloin kalan ja riisin maku jäi hieman pimentoon.
Menin illalla ruuan jälkeen kokeilemaan olemattomia livepokeritaitojani hotellin kasinolle 200 dollarin sisäänostolla. Alussa sain nostettua stäkkiäni hieman ylöspäin aina 500$ saakka pienillä bluffeilla ja "hyvillä" live-esiintymistaidoillani. Valuin myöhemmin hieman alaspäin osumattomiin boardeihin, kunnes semibluffasin melkein koko stäkkini menemään toiselle, isommalla värinvedolla pelaavalle jätkälle, joka mielestäni teki potillisen all-in lyöntiini aika sankarimaksun turnilla.
Pelin osalta hauskin tapahtuma ei liittynyt niinkään itse pokeriin, vaan erääseen paikalliseen pappaan, josta sain näpättyä kuvan tämän nukkuessa.
Pappa oli kovassa kännissä ja saapui isännän elkein pöytään ison setelinipun kera. Tyyppi oli varmaankin erittäin tuttu ilmestys kasinolla, sillä tämä osasi kertoa kaikki henkilökohtaisuudet jakajien ja muiden pelaajien elämistä ja soitti suutansa muutenkin taukoamatta. Pappa oli omasta mielestään kovakin pelimies ja kun karmean pelisuorituksen hävisi ja sen jälkeen jäi pelaamaan jäljelle jääneellä 20$:lla ilman re-buyta eli ostamatta itselleen lisää pelimerkkejä, niin heitin papalle "Come on, big guy, rebuy!". Pappa otti kommentista "hieman" nokkiinsa ja alkoi riehumaan pöydässä sillä seurauksella, että kasinon henkilökunnan täytyi tulla paikalle. Itse pysyin kommenttini jälkeen taka-alalla ja annoin papan hoitaa puhumisen, mutta tilanteen koomisuus näkyi kaikkien pelaajien kasvoista :P. Myöhemmin pappa nukahti pöytään (kts. kuva) ja henkilökunta toimitti papan kiltisti kohti ulko-ovea. Good times!Yleisesti ottaen oli tosi hauska pelata pokeria, vaikka miinusta tulikin n. 150$. Vaikein asia itselle oli tunnistaa eri pelaajatyypit, jotta olisin osannut mukautua paremmin eri pelaajiin. Pelaajat vaihtuivat aika vauhdilla, mikä teki tämän aika vaikeaksi. Mutta mutta, ei nyt liian vakavaksi ryhdytä, sillä läpällähän tässä oltiin itsekin pelaamassa :P.
Vegas oli kokonaisuudessaan huippuhyvä kokemus. Itse kaupunki kasinoineen ja ilmapiiri yleisesti olivat itselle täysin uusia kokemuksia, ja vastaavaa ei varmasti voi kokea missään muualla kuin Vegasissa. Koko konsepti korostaa mielestäni yliampuvasti koko jenkkikulttuuria. Itse olisin voinut viettää kaupungissa vielä muutaman päivän enemmän, mutta yli viikon reissua en kyllä varmasti kestäisi. Mikään ei Vegasissa ole ilmaista ja muutenkin kaikki on melko pintapuolista. Monet amerikkalaiset tekevät kuulemma koko vuoden töitä, jotta pääsevät Vegasiin pariksi viikoksi lomalle. Täytyy kyllä ihmetellä tätä, sillä kyllähän ekalla kerralla olo on kuin pedofiilillä puuhamaassa, mutta kyllä se meininki alkaa myöhemmin tympimään luultavasti ihan kunnolla!
En muusta Amerikasta juuri tiedä, mutta ainakin Vegasissa voi ovimies tehdä hyvin 70 taalaa tunnilta paikallaan seisomisesta, ovien availusta tai laukkujen kantamisesta. Toiveammatit siis uusiksi!
-----
Tähän blogipäivitykseen hurahti jo niin paljon aikaa, että Cabo San Lucas jääköön ensi kertaan. Nyt kun sain vihdoin ostettua läppärin täältä, niin voin koittaa päivittää blogia vähän useammin, ehkä jo tänään tai huomenna :). Adios!
Ulkoasu kusee, plääh. Koittakaa kestää
ReplyDelete