Blogin aloitus ja ensimmäinen luku

Hola kaikille!

Lähdin tänään vaihtoon.

Olin jo niin monelle ihmiselle maininnut mahdollisesta blogin pystyttämisestä vaihtovuoden ajalle, että pakkohan se oli laittaa alulle :). En ala mitään virallisia esittelyjä tässä tekemään, kaippa ne, jotka tulevat tätä lukemaan tietävät minut jo valmiiksi.

VAROITUS: Olen aina ollut häävitön kirjoittaja, minkä lisäksi en ole viimeiseen kolmeen vuoteen juuri kirjoittanut mitään muuta kuin kouluraportteja mallia TuTabullshit. Odotukset ovat siis kovat :D. Noh, itsepähän pyysitte. Hähähä!

Olen tosiaan vuoden verran, eli elokuun alusta ainakin ensi vuoden kesäkuun alkuun saakka, opiskelemassa Meksikossa Tecnologico de Monterreyn kampuksessa Guadalajarassa. Tuo ainakin johtuu siitä, että saatan etsiä kesätöitä täältä, jolloin voisin jäädä myös ainakin osaksi kesää tänne. Siitä lisää sitten joskus. Guadalajaran valitsin sen takia, koska pari frendiä koulusta (kiitti Ville, Jyri ja Miia!!) suositteli sitä, minkä lisäksi sain perhetuttujen kautta lisää suosituksia ja jo tuttujakin kyseisestä kaupungista. Lisätietoa paikasta saapi tuttuun ja turvalliseen tapaan täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Guadalajara,_Mexico. Vaihtoon lähdin ensisijaisesti oppimaan muchas lenguas Español, jonka osaaminen tällä hetkellä lähentelee nollaa.

En ole myöskään päässyt monista reissuista huolimatta tutustumaan latinalaiseen kulttuuriin, joka on kiehtonut mua viime vuodet todella paljon. Seuraavan vuoden aikana koitan parhaani mukaan paikata tätä valtavaa aukkoa sivistyksessäni urheilun, verkostoitumisen, opiskelun ja joskus harvoin ehkä myös puhtaan hauskanpidon merkeissä. Koitan blogin avulla pitää kirjaa kokemistani asioista, joille ehkä sitten joskus voin kiikkustuolissa nauraa ja hävetä. Koitan kirjoittelun avulla tuoda parhaimpia ja häröimpiä juttuja ja muistoja myös Teille, arvoisat kaksi (toiveajattelua) lukijaani.

Sovimme faijan kanssa, että menen ennen vaihdon alkamista morjestamaan sitä ensin Las Vegasiin kalastusmessuille 14.7-17.7, josta lentäisimme myöhemmin lauantaina 17.7 Cabo San Lucakseen syvänmeren tammukoita kalastamaan. http://www.cabosanlucas.travel/. Cabosta lennän sitten 21.7. Guadalajaraan, jossa menen aluksi luultavasti muutamaksi kuukaudeksi perhetuttujen tutun perheen luo asumaan kieltä ja paikallisia tapoja opiskelemaan. Myöhemmin koitan luultavasti etsiä yksityiseltä kämpän, katsotaan nyt kuinka hauskaa on olla osa Barreton perhettä :). Tutustuin perheen mun ikäseen kundiin ja sen äitiin jo nyt Suomessa alkukesällä, tuntuivat kyllä tosi hyviltä tyypeiltä! Lähden lisäksi Jetteä katsomaan Aasian n. kolmeksi viikoksi ja Jette tulee vastavuoroisesti Mehikoon toukokuun alussa.

Saatatte ihmetellä sitä, miksi olen matkan ensimmäisenä päivänä jumittamassa tietokoneen edessä enkä kuluttamassa reissukassaani rulettiin. Syy siihen löytyy blogin ensimmäisestä luvusta:



Luku 1 - 14.7. Rock Bottom

No ei nyt aivan, mutta ei tää nyt ihan putkeen taas mennyt.


Luku 1.1 - 11-13.7. Pakkaaminen

"Ai häh, mä lähden vaihtoon nyt?"

Olen aina ollut tosi surkea suunnittelemaan omia tekemisiäni, vaan teen ne aina viime tingassa ja kyllä, aivan kauhealla kiireellä. Tämä on siis riippumatta siitä, kuinka paljon minulla olisi oikeasti aikaa tehdä jotain asiaa. En saa vain itseäni niskasta kiinni, ellei ole aivan pakko. Toinen esimerkki tämän reissun lisäksi on kandityöni, jonka palautin 30 sekuntia ennen dedistä ja lisäksi väärällä tiedostomuodolla. Joku voisi kertoa mulle parannusehdotuksen tähän :D.

Syy selitetty, enää seuraus jäljellä.

Aloin normaaliin tapaani suunnittelemaan vaihtoonlähtöä kolme päivää ennen varsinaista matkaa. Ensimmäisen päivän ajan sunnuntaina sain tulostettua ja monistettua tarvittavat dokumentit sekä tehtyä yhtä sun toista pientä järjestelyä, kun tajusin, etten ole Suomessa seuraavaan vuoteen. Maanantaina oli vuorossa matkatavaroiden pakkausta, kavereiden moikkailua (I miss u guys!) sekä lisää järjestelyä. Kaiken maailman ihme pikkutekemistä vaihtoon liittyen on kyllä aivan törkeän paljon, ja sitä ei kaiken lisäksi tajua, kuin vasta liian myöhään :D.

Ma ja ti menivät verrattain hyvin, go Kalle go. Tiistaina matkustettiinkin jo sitten Lahteen kotikotiin viimeistä päivää viettämään ja silloin hommat ei sujunutkaan aivan samalla nopeudella. Huomasin mm. matkalla Lahteen, että jätin porukoiden mulle Taiwanilta tuomat piilarit Tampereelle. No eikun kiertämään kaiken maailman Hauhoja ja Lammeja ja muita pikkukyliä, jotta kerkeisimme ennen klo 17 optikolle ja ostettua mulle uusia piilareita (mulla ei oo reseptejä, ja jenkeistä ei saa ostettua ilman reseptiä). Kun oltiin kierretty kaikki kaupat, niin soitimme Lahteen ja kuulimme, että siellä optikot ovat auki klo 19 saakka. Crap.

Mulla lähti tänään keskiviikkona kone klo 08.20 Hki-Vantaalta, eli ylös noustiin klo 05.00 (vai onko se Vantaalta nykyään). Olin yöllä klo 02 jo valmis pakkailtavien kanssa, jonka jälkeen päästinkin viettämään ansaittuja 3 tunnin unia. Kiitti Jette kaikesta avusta! Mutsille jäi nyt Lahteen vielä jäljelle mun tietsikan toimittaminen postiin sekä kv-ajokortin vastaanotto sekä lähetys Meksikoon. Onnistuin ottamaan mukaan tottakai myös SK-kortit, S-bonuskortit, Tampereen bussikortin jne., joita ilman Meksikossa ei voi luonnollisesti asua.


Luku 1.2. - 14.7. Frankfurt.

Päivän sana: "90 days, Sir"

Kaikki meni hyvin Hki-Vantaan..hm.. SUOMEN lentokentältä lähdettäessä. Olin ihan täpinöissäni jo lähdössä kuumasta Suomesta vielä kuumempaan Las Vegasiin. Sain lisäksi nukuttua koko lentomatkan Suomi-Frankfurt, osittain ehkä pienestä univajeesta johtuen. Pääsin jopa tekemään klassisen ärsytyksen, kun lentokoneen pysähdyttyä jäin tyynesti istumaan paikalleni kaikkien muiden noustessa seisomaan käytävälle kauheaksi häröpalloksi. Viereinen rouva oli saada melkein shokkikohtauksen asiasta ja yritti väkipakolla tunkeutua jalkojeni läpi. Jouduin lopulta n. 20 sekunnin kuluttua luovuttamaan ja nousemaan (mahdollisimman rauhallisesti) penkiltä ylös. Pienenä miinuksena oli vertavuotava nenä lennon loputtua.

Sitten alkoivat ongelmat. Frankfurtin lentokentällä minun täytyi jostain syystä tehdä uusi Check-in, jotta saisin liput jenkkeihin. Noh menin tiskille, niin ennen kuin ehdin sanoa yhtään mitään, niin olkapäähän kopauttaa niin koppavan näköinen lentokenttävirkailijatar, että osasin jo melkein aavistaa, mitä tuleman pitää. Aluksi tulivat tutut "who has packed your luggage", "have you got any guns with you" ja muut wtf - efektin aiheuttavat kyssärit, mutta varsinaiset ongelmat tulivat siinä, kun en ollut tietoisesti vielä hankkinut viisumia Meksikossa oleskelun ajan.

Olen jenkeissä alle viikon ajan, jonka jälkeen lähden Meksikon puolelle. Minulla on joulukuun 10. päivä lippu takaisin Meksikosta Suomeen, josta lähtisin viettämään joulukuuta kauko-idässä. Olin tietoisesti tehnyt aikaisemmin tämän valinnan, koska kuulin, että viisumin saa helpommin hankittua paikan päältä ja ongelmia ei olisi. Puhuin Jyrin kanssa pari viikkoa ennen reissua ja tuli varoitus siitä, että jenkkien kautta lentäessä tulisi mahdollisesti ongelmia. Jenkit eivät pidä koulun hyväksymiskirjeitä ja todisteita opiskelusta Meksikossa juuri minään, vaan tarvitsisin viisumin uskoakseen asian. Tällöin oli kuitenkin niin sanotusti jo löysät housuissa viisumin hankinta-ajan takia ja lähdin soitellen sotaan imperiumia vastaan.

Joka tapauksessa, olin Delta Airlinesin vastaanottotiskillä ja virkailija huomasi mun paluulennon olevan yli 90 päivän päästä tuloajasta jenkkeihin. Viuhdoin kaikin voimin niiden silmien mun lentolippuja Jenkeistä Meksikoon ja opiskelutodistuksia Meksikossa. Tämä ei kuitenkaan virkailijalle kelvannut, ja mukaan sekottamaan pakkaa tuli tyypillisen maailmanomistajan näköinen Texasilainen. Siinä sitten 20-30 minuutin ajan sain kuulla tuon maagisen 90 päivän ylityksen molemmilta henkilöiltä ainakin 10 kertaa ja keskustelu ei oikeastaan edennyt mihinkään samalla, kun tiskillä istunut hiljaisempi kaveri otti mun Amerikan hotellin tietoja ylös jo valmiiksi :D. Tässä välin bordaus oli juuri auennut. Sitten häslättiin vähän vielä lisää ja mietittiin ratkaisua, kunnes yhdessä tuumin todettiin, että en enää ehdi kyseiselle lennolle ja että sä Mr. Ollberg et kuule pääse tänään Amerikkaan. Voi helvetti että otti päähän!

Kun oli ylimääräisellä seisomisella ja jauhamisella varmistettu se, että en kerkeäisi ostetulle lennolle, niin minut ohjattiin vihdoin OIKEAN LENTOYHTIÖN tiskille. Jes! Nyt huomattiin, että paluulennon ajankohdan vaihtamisella lokakuulle oltaisiin saatu mut Amerikkaan, ja olisin voinut myöhemmin Meksikon viisumin saatuani vaihtaa sen takaisin tuohon joulukuun 10. päivään. Tämä virkailija oli kuitenkin paljon edellistä tiskiä mukavampi ja saimme 120e maksulla siirrettyä mut huomisen vastaaviin lentoihin Jenkkeihin ja paluulennon vaihdettua tuohon lokakuulle. Air Francelle siis pisteet kotiin, tosi joustavaa toimintaa! Delta Airlines tippuu samaan rotkoon kuin Kallepoloinen.

Eli ihmiset: Kun joudutte Amerikan kanssa kosketuksiin, niin kannattaa varmistaa tärkeähköiltä tuntuvat asioita AJOISSA. Asiat eivät aina etene loogisesti ja näin välttyy allekirjoittaneelle tapahtunutta ikävää kokemusta :P.

Tällä hetkellä istun Frankfurtin Hauptbahnhofin lähellä olevassa internet-kahvilassa ja olen juuri syönyt maksihajotukseen hyvän aterian: Puoli kanaa, ranskalaiset ja iso tuoppi. Nyt pitäisi alkaa etsimään Frankfurtin keskustasta yöpaikkaa itselle, voisin koittaa etsiä myös 13-14 tuuman läppärin täältä. Prost!


-----------------


Tästä tuli nyt hirveän pitkä viesti, joita en luultavasti tule tulevaisuudessa yhtä paljon harrastamaan. Yritän tulevaisuudessa oman koneen hankittua lisätä kuvia tekstin sekaan, jotta blogista tulisi vähän värikkäämpi ja blogin tylsintä osuutta (itse teksti) olisi vähemmän. Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti, seuraava kirjoitus tulee toivottavasti jo eri mantereelta :D.

Viva Frankfurt!